Asiakas otti yhteyttä sanoen: ”En voi tarpeeksi huonosti hakeutuakseni virallisen terveydenhuollon piiriin, mutta olen tilanteessa, jossa haluaisin käsitellä mieltäni vaivaavia asioita.”
Ajatus on yleinen taideterapiaan tuleville. Moni on elämän käännekohdassa, jossa kaipaa tukea ja uudenlaista tapaa pohtia asioitaan. Kyseessä voi olla esimerkiksi avioero, työelämän muutokset, eläkkeelle siirtyminen tai sairastuminen. Usein syynä on myös epämääräinen tunne jumissa olemisesta ja kaipuu muutokseen.
Jos ihminen kokee, ettei puhuminen riitä, omia tunteita ja ajatuksia voi tarkastella taiteen keinoin. Kannattaako minun muuttaa toiselle paikkakunnalle? Mitä haluan opiskella? Kuinka selviän uudessa asemassani työpaikalla? Kuinka voisin lisätä omaa luovuuttani?
Taideterapia mahdollistaa puhumisen rinnalla kaikkien ihmiselle luontaisten ilmaisumuotojen käyttämisen. Se voi olla kuvan tekemistä, kirjoittamista, liikettä, ääntä, tarinankerrontaa, musiikkia ja draamaa. Taideterapian taustalla on antropologinen perusta: taide on kautta aikojen ollut osa ihmisten elämää muun muassa lohdutuksen tuojana, uskon vahvistajana ja parantamisen apuna.
Taide on myös tiedon väline. Sen avulla me voimme kerätä tietoa omasta sisäisestä maailmastamme ja suhteestamme ympäröivään todellisuuteen. Taide auttaa meitä etäännyttämään itsemme hetkeksi arkitodellisuudesta. Sen avulla voimme tarkastella askeleen päästä itseämme ja oman elämämme ilmiöitä ilman arvottamista. Hahmoton saa muodon, näkyvä tulee näkyväksi.
Terapeuttisessa taiteessa olennaista on syntyneen teoksen, esimerkiksi maalauksen, äärelle pysähtyminen. Eräs opettajani käytti ilmaisua: ”Kuva on kuin vieras, joka tulee luoksesi kylään. Kuinka sinä otat vieraan vastaan?” Tämä mielikuva auttaa katsomaan syntynyttä teosta lempein silmin, ilman arvostelevaa katsetta.
Terapeuttisen taiteen estetiikka on omalakista ja vapaata. Sitä eivät kahlitse taiteen historia tai ammattimaisen taiteen tavoitteet. Ensimmäinen askel taideterapeuttisessa työskentelyssä usein onkin vapautua kriittisestä katseesta. Silloin teos alkaa avautuu aivan uudella tavalla, sen moniulotteisuus, syvyys ja rikkaus tulevat näkyviksi. ”Millainen viesti vieraalla on sinulle?” Jos alan vähätellä teosta ulkoapäin tulevien kriteerien mukaisesti, suljen välittömästi oven ja silloin teoksesta tulee mykkä.
Taideterapeuttisessa kontekstissa ulkoisesti kömpelö teos voi sisältää ”pyhyyden tunteen” tai oivalluksen, joka on tekijälle merkityksellinen. Tärkeää on ainoastaan se, että ihminen itse aistii merkityksellisyyden teoksessa ja hetkessä, jossa se syntyy.
Luova työskentely avaa oven ihmettelylle. Taideterapia on ennen kaikkea ihmettelyä ja uteliaisuutta ihmisyyttä kohtaan. Taideterapia on tapa pohtia kysymystä, mitä on olla ihminen. Siihen jokaisella on oma ainutlaatuinen vastauksensa.